Mäyräkoira on ainutlaatuinen koira, jolla on omanlaisensa luonne.

Mäyräkoira on fyysisesti muista erottuva rotu. Sileä-, karkea- tai pitkäkarvaisen mäyräkoiran pitkä ruumis, ylväs pää ja lyhyet jalat erottavat sen muista roduista. Sukupolvien ajan lapset ovat oppineet tuntemaan tämän seurakoiran mäyriksenä, hot dogina tai makkarana. Harvemmat lienevät tienneet tämän pienen älykkään koiran historiasta ja sen muotoon ja nimeen johtaneista syistä. Valpas ja ystävällinen, innokas ja sinnikäs, itsenäinen, älykäs ja uskollinen.

Mäyräkoirien historian hyväksytään ulottuvan 1400-luvun saksalaisiin metsästyskoiriin. Nykyään tuntemamme rotu on kuitenkin enemmän sukua 1600- ja 1700-luvuilla jalostetuille koirille. Näitä koiria kutsuttiin Saksassa nimellä Teckel, ja nimi on edelleen käytössä, tavallisesti metsästyskäytössä olevan mäyräkoiran nimityksenä. Mäyräkoira ja sen saksankielinen nimi Dachshund kertovat kaiken rodun fyysisestä koosta ja luonteesta: Dachs on mäyrä ja hund on koira.

Nykyään tämä ylväs pieni koira kauniine ilmeineen, pitkine vartaloineen, lyhyine jalkoineen ja ylpeine päineen on tuttu näky kaduilla, puistoissa ja puutarhoissa. Itsenäinen, älykäs ja utelias mäyräkoira on tyytyväinen kotikoira, mutta hyvän ruokahalunsa takia se on pidettävä aktiivisena ja sen ruokavalion on oltava tasapainoinen ylipainon välttämiseksi. Se on myös kova haukkumaan, ja uhattuna sen peloton luonne, sitkeä asenne ja mahtava haukku muistuttavat kaikkia sen suuresta sydämestä.